Kun taivaskin sammuu
Ja ehtoo laskeutuu
Utuiseen veteen

Hitain vedoin airon
Jälkeen joka vedon
Jättäen pyörteen

Ja laineiden valkeat vaahtopäät kulkevat
Ennen kuin kiireesti rannoille lyö
Ja saarilta honkien siluetit nousee
Kätkien karikot rannoilta sen

Soi äänensä surullinen
Yllä järven synkän hiljaisen
Mustakurkku-uikku kupeet sen
Ovat niin ruosteen punaiset
Viikatelintu!

Nyt kylminä öinä, nähty miehen hahmon vaeltaa rantoja

Mustakurkku-uikku olallaan istuvan, he kertovat sen