E                        A                          G             A          E
Ystävät mua kuunnelkaa ja mukanakin laulaa saa, kun kerron teille pienen tarinan.
       E                       A                          G          A         E
Tää on laulu Laura Häkkisen ja silmien niin sinisten, oli juhannus ja siitä aloitan.

   E                         A                               G            A         E
Mä ikkunasta hänet näin, kun keikkabussiin hetkeks jäin, tää juttu sattui Järvilavalla.
    E                     A                             G            A          E
Hän seisoi ihan yksinään, laiturilla mietteissään, mikä juhla, se on sillä tavalla.

   E                         A                          G        A             E
Mä menin päähän laiturin, ja hyvät jussit toivotin, hän kasvonsa käänsi minuun päin.
E                           A                              G            A             E
Silloin näin mä kirkkauden, jota olevankaan tiennyt en, ja kouristuksen tunsin syömmessäin.

[Chorus]
    G                            A                         G           A          E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
     G                      A                              G             A          E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.

[Verse]
   E                   A                        G           A            E
Ei minua hän tuntenut, eikä oikein uskonut, kun sanoin että soitan bändissä.
   E                         A                         G             A          E
Mä sanoin, soitan kumminkin, beibi menen sekaisin, hän sanoi: taidat olla kännissä.

   E                          A                       G            A           E
En ollut enää ollenkaan, olin tokkurassa muuten vaan, mulle riitti loiste silmien.
E                        A                        G                 A           E
Nähdään päässä laiturin, keikan jälkeen, ehdotin, nähdään vaan, hän sanoi hymyillen.

[Chorus]
    G                            A                         G           A          E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
     G                      A                              G             A          E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.

[Verse]
E                              A                         G         A          E
Keikka alkoi yks ja kaks, eikä tullut paljon kummemmaks, onneks se loppui lyhyeen.
    E                        A                            G             A          E
Sinisilmääni mietin vain, mä katseellani häntä hain, pian tahdoin hänet nähdä uudelleen.

   E                      A                         G         A             E
Mä jengin läpi kiirehdin, takas päähän laiturin, ja odottelin sydän pamppaillen.
       E                     A                      G              A     E
Siihen tuli jotain porukkaa, nimmareita jaagaamaan, mut ei koskaan Laura Häkkinen.

   E                     A                       G            A        E
Mä olin epätoivoinen, mä etsin alta koivujen, mä pyörin eessä nakkikojujen.
   E                               A                         G              A         E
Mä siinä melkein turpaan sain, kun tyttöäni turhaan hain, ja varkain valkes aamu kesäinen.

[Chorus]
    G                            A                         G           A          E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
     G                      A                              G             A          E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.

[Verse]
E                          A                              G            A           E
Stade sanoi, lähdetään, mä sanoin, menkää, tänne jään, ja istuin takas päähän laiturin.
E                       A                           G              A          E
Mä en lähde minnekkään, mul on juttu meneillään, no Stade sano: mä poltan Camelin.

E                       A                  G           A            E
Silloin vanha järkkäri, näki minun hätäni, arvaan ketä ootat, alkoi hän.
E                           A                             G           A           E
Kylmä karsi ruumistain, kun kertomuksen kuulla sain, näin miehen kyyneliään pyyhkivän.

    E                          A                        G            A          E
Oli siitä vuotta kymmenen, kun järveen kesken tanssien, hukkui nuori Laura Häkkinen.
    E                           A                     G         A           E
Sen jälkeen joka juhannus, näin loppuu tämä kertomus: nähty oli loiste silmien.

[Chorus]
    G                            A                         G           A          E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
     G                      A                              G             A          E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.

    G                            A                         G           A          E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
     G                      A                              G             A          E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.