tuo kuppi pirunmaitoa
ja yöllä piikkivuoteella
ei meillä ole ihoa
ei lihaa, verisuonia
aurinko nousee aina sieltä
minne käännän kasvoni
ja vahvoin käsin uupunein

aa maitoa
hapanta ja paksua
maan ja lannan tuoksua
tummaa, verenlämpöistä
kasvojen mittaiseen huutoon

sinulle jota en vielä tunne
koetan laulun pystyttää